Tänään on taas ollut yksi sellainen päivä jolloin ei saa aikaan mitään, mikään ei huvia jne. Heräsin liian aikasin koiran haukuntaan ja se höperö oli vain liian yksinäinen ja minä luulin että suurempikin hätä kysessä kyllä ketutti kun ei nukkumaankaan enää viitsinyt mennä.. jatkoin apupupun kasaamista ja se onkin täytöä vaille valmis...aloitin myös telkkari työnä ullan selänpesijän kivoja joululahjoiksi..

Käytiin kylässäkin mutta jouduin ajamaan.. olin ihan kauhuissani ja isi olettaa että ekakerrasta voi muistaa ja osata kaiken vaikka viimeksi kun ajoin vaihe autoa 2 vuotta sitten se meni TOOSI huonsoti miten voi muistaa kun kokemustakin on niin vähän-. on sillä vain raskas ajaa-- mutta ei kai se auta ko kestää..

Ei mitään ihmeellistä muutenkaan.. miten voi tavata elämäni prinssin jos ei kotoa poistu? toisaalta ei oo kiire.. ihana kun kerrankin saa ajatella vain itseään.. ei tarvitse selitellä tai keksiä tekemistä kuin pikkulapselle.. vapauttava olo ja toisaalta en halua menettää tätä vapautta.. ihanaa.. nautin kun saan tehdä omia juttuja.. mutta toisaalta vaikka aikaa olisi tehdä mitä haluaa niin toisaalta ei voi päiviä istuskella hommailemassa omia juttuja.. miksei? miksi aina täytyy olla niin sosiaalinen ja muuta.. en aina vaan jaksa.. pidän kotona olemisesta enemmän kuin jossain baarissa roikkumisesta.. olen kyllä sosiaalinen mutta aina ei jaksa..onko edes pakko? miksei omaa aikaa saa viettää miten haluaa? onko siinä jotain pahaa että haluaa olla kotona rauhassa? en ymmärrä..Miksi muille on niin tärkeää että käyn jossain? olen ihan hämmentynyt

nyt menen suunnitteleen pikkusiskon joululahja neuletta,,,

Nukkumatti kutsuu toisinaan-->